1.1.2006 - Ostin Relic Hunterin eli "Repen" 1-vuotiaana. Se oli todella mukava ja kiltti varsa, joskin aluksi vähän arka. Opetus- ja koelähtö ajettiin 2-vuotissyksyllä.

Jo 3-vuotiskesällä tunsin,että kunto ja vauhti olivat kohdallaan.Mutta silti aloittaminen arvelutti. Repe oli hätäinen ja kuuma tapaus. Sitä esimerkiksi ei välttämättä saanut pysäytettyä kun liikkeelle lähdettiin, ja se saattoi olla aika herkästi kahdella jalalla.

Oikean starttivarustuksenkin löytäminen vaati aikansa.Ruuna oli herkkä suustaan, mutta painoi kuitenkin ohjalle. Kuolaimeksi laitettiin monen kokeilun jälkeen suora nahkapuoltaja. Siitä saa vähän voimaa pidätteeseen, mutta se on kuitenkin pehmeä suulle. Sekkinä on vain leukalenkki. Kitarautaa Repe ei siedä.

Yksin ravi sujui ja Repe keskittyi hyvin juoksemiseen. Porukassa olikin sitten vähän eri asia... tuli hätäilyä eikä jalat pysyneet aina järjestyksessä. Keskittymistä juoksuun Repe tarvitsee omien liikkeittensä takia... Ne kun eivät ole parhaat mahdolliset. Vej meloo ja oej kerii. Se saattaa juontaa juurensa pikkuvarsana vej:n polven yläpuolella olleesta haavasta.Niin ainakin fysioterapeutti meinasi. Hän sanoi että kun se oli ollut kipeä, niin se oli ottanut uuden tavan liikkua.
Uran aloitusstartti maaliskuussa oli hylätty laukoista. Jokainen laukka tuli kaarteeseen.Suorilla Repe otti aina porukan kiinni ja se kiri viidennelle sijalle.Toiseen starttiin kesäkuussa tuli enää yksi laukka - kuskin (Mika Forss) mukaan koska etupää oli liian painava. Kuudennen sijan myötä aukesi tilikin.

Seuraavaksi ajettiin Porissa hyvä rutiini; yksin 20,8. Mutta sitten tuli takapakkia oikein kunnolla: otj:n murtuma toisen hevosen potkusta.Repe joutui seisomaan 2 viikkoa karsinassa, minkä jälkeen se pääsi ulos postimerkin kokoiseen tarhaan.Oli kamala laittaa virkunen varsa sellaiseen ja pitää sisällä. Pelkäsin että se pimahtaa, mutta onneksi ei.

Kolmen vkon kuluttua tapahtuneesta murtumakohta oli jo hävinnyt,ja sain alkaa ajaa kävelyä. Onneksi Repe ymmärsi että piti vain kävellä. Kuukauden kuluttua ontumista ei enää juuri huomannut, ja vajaan kolmen kuukauden kuluttua Repe juoksi rutiinilähdön Porissa. Ja reilu kuukausi siitä oikean lähdön Turussa.

Repe oli Turussa tosi hyvä, mutta laukkasi loppusuoralla varmalta näyttäneen totosijan. Se painoi ohjalle,oli liian kuuma koko matkan ajan, sekosi askelissaan kun toinen tuli lopussa rinnalle.Yhtään väsynyt Repe ei ollut startin jälkeen vaan palautui hyvin.Seuraavaksi Porissa oli korvissa reilusti pumpulia ja huput.Repe oli kuskin mukaan rauhallisempi ja tuntui kaikin puolin käteen paremmalta. Mutta ei... lokasuoja irtosi heti ensimmäisessä kurvissa ja se lävähti läpi haarukasta ja kiilautui seuravaan haarukan rautaan.Se pysyi siinä mukana koko matkan mutta Repe säikähti pamahdusta ja hyppäsi pitkälle laukalle.

Joulukuussa 2005 epäonni tuntui vihdoin hellittäneen, ja tauluun saatiin kaksi kakkossijaa.Kun Mika käänsi Porissa kolmannelle niin hirvitti katsoa. Pelkäsin koko ajan että Repe hyppää laukalle, mutta Mika sanoi että se oli ihan varma koko matkan. Ja että kun oli rauhallinen, niin kesti vähän käskeäkin.Turussa Repe näytti pitkään voittajalta, mutta lopussa yksi hevonen tuli ohi.Väsynyt Repe ei ollut, vaan Mika sanoi että loppusuoralla oli hiekkakökköjä joihin upposi ja paljon.

Repe rokotettiin ja piti pienen tauon. Samaan aikaan katselin tietysti jo sopivia sarjoja.Ilman fysioterapeutin (Hanna Tuominen) apua tuskin oltaisiin päästy noinkaan pitkälle. Ihan symmetristä Repen ravi ei ole, eikä välttämättä tule sellaiseksi koskaan. Mutta kovasti koitetaan!

Ihan suunnitelmien mukaan ei sitten kuitenkaan jatkettu Ekaksi tuli kuume rokotuksen jälkeen. Sitten käytiin Repen tervehdyttyä ja ajon jatkuttua Ypäjällä juoksumatolla kuntotestissä; aika kun oli varattu. Sain tosi hyvät paperit Repen kunnosta! Olin niiiin ylpeä itsestäni ja tietty pienestä pojasta. Kuitenkin tätä hommaa tekee ihan amatööripohjalta.Mutta kuntotestin jälkeen 3 päivää, tuli takapakkia ja harmitusta oikeen kunnolla TaasRepe riehui itsekseen tarhassa. Kaatui mahalleen jäisessä röpöisessä tarhassa.Tuloksena se että vtj meni ojentajajänne. Haava molemmissa takapolvissa, ei kuitenkaan syvät. Onneksi. Jänteen parantelun jälkeen aloitettiin taas.

Jälleen näytti että kunhan oikea balanssi kengityksen ym suhteen löytyy, niin kohta mennään taas. Repe vaihtoi alkukesästä tallia Eurajoelle. Tarhausajan piteneminen vaikutti erittäin suotuisasti poikaan. Eli rauhoittui ja järkevöityi paljon. Osasi jopa kävellä lenkillä silleen ihan lunkisti. Aina on toki osannut kävellä mutta tekee sen tehokkaasti. =)Lämpimän kesän ansiosta sitten kainalo paloi hiestä vereslihalle. Sitä kun aristeli, niin alkoi etupolvi turvotella. Ja sitten yhtäkkiä poika heittäytyi ihan vaisuksi. Jätin ajamatta ja annoin Repelle kesäloman.Ja kun taas alkoi olla oma itsensä syksyllä, niin jatkettiin ajamista.Polvi ei palautunut täysin nesteettömäksi. Mutta ei enää ontunut ja liikkui mielellään. Kuitenkaan ei sitten enää alkanut ravi sujua ja tuli laukkaa, ja taas laukkaa ja taas laukkaa. Kun mikään ei auttanut, niin päätin että käydään klinikalla. Erityisesti kiinnosti tuo polvi. Se ei turvottanut sen enempää mitä siihen jäi kesällä nestettä. Ei aristusta tai mitään. Klinikalla siitä otettiin saman tien kuvat ennen mitään muuta tutkimusta. Paljastui karu totuus.. Siinä oli ollut syksyllä murtuma. Eläinlääkäri meinasi että on rasituksesta joka tulee tuon jalan melontaliikkeestä. Tai sitten on mennyt ihan jossain hiitissä kerrasta. Mutta kuitenkin raviura tyssäsi siihen ja poika jäi varhaiseläkkeelle.

Eläkkeelle jäämisen jälkeen on kokeiltu enemmän ratsastaa.Se ei taida kuitenkaan olla ihan Repen juttu.. Alkuun sujui hyvin ja Repe toimii hienosti. Ja käynnissä menee muodossa. Oppinut hyvin väistöä ym. Kuitenkin muutaman kentällä menon jälkeen kun on koitettiin ravailla, niin alkoi laittaa vastaan. Ei halunnut ravata vaan nakkelee niskojaan.Ja onpa kerran koittanut paeta "kentältäkin" pienen pystysivuloikan avulla.. ;) Tiellä ravaa paremmin.

Repen etujalan asento alkoi huonontua kun alettiin ratsastamaan;siis jo pelkästään asento miten se seisoo esim. käytävällä.. Ja ehkä siksi Repe purnaa tuota ratsastusta vastaan.Paino selästä tuolle etujalalle ei varmasti ole täysin hyväksi. Enimmäkseen ollaan kävelty.Eikä tuosta Repen purnaamisesta ratsastuksessa ihan täysin ottanut selvää että mikä siinä Repen mielestä on vialla.. Onko se vaikeaa kun on pienempi tila ja kurveja kun menee kentällä.Ei jaksa keskittyä kun tottunut menemään vaan kärryillä, vai sattuuko sitä johonkin. Kurvit ja tuon jalan käyttöasento eivät oikein puolla kenttätyöskentelyä.