Eli se Pimun jänskä päivä oli tänään.Pimulla oli ensimmäinen startti ihan kokeeksi että nähdään miten menee suuremmassa hälyssä ja porukassa. Sanoin Helille eilen illalla että ihan sama vaikka tulis viimäsenä maaliin kunhan ei laukkojen takia hylätä ja niinhän siinä sitten kävikin. Pitäis varoa mitä suustansa päästelee.. Aika oli todella huono, paljon huonompi kuin mitä hevonen oikeasti pääsee ja mitä hiiteillä on ajettu mutta kun ei napannut niin ei napannut. Kuskin mukaan hevonen ei ollut oma itsensä, mikä osuus sitten on huonoilla veriarvoilla jotka selvisi ennen starttia niin sitähän ei tiedä. Pari kertaa Pimu laukkasi ja niissä sitten jäi porukasta eikä yksin huvittanut enää edes yrittää..
Käytös ennen starttia autossa, katoksessa ja lämmityksessä oli hyvä. Katoksilla tietysti tutistiin ja täristiin taas ihan horkassa mutta hiukan taisi auttaa että minä hieroin koko valjastuksen ajan eikä tullut mitään ylimääräistä riehumista. Kotimatka ei startannutkaan ihan niin hyvin....... Hevonen vaikutti katoksessa ihan ok:lta ja rauhalliselta, käveli autoon normaalisti ja kun minä olin laittamassa takapuomia kiinni niin eikös perkele se elukka loikannut puomin päälle. Ei siinä ehtinyt edes kissaa sanomaan. Toiselta puolelta puomi irtosi kiinnityksistä ja toiselta puolelta vääntyi. Pikasoitto Marikalle ja Miialle että tulevat auttamaan. Kun Pimu loikkasi uudestaan pystyyn niin että Heli oli siellä etuosassa Pimun etukavioiden ja seinän välissä, minä lähdin hakemaan eläinlääkäriä että saadaan jotain rauhoittavaa ennen kuin joku loukkaa pahemmin.. Sillä välin puomit etc oli saatu autosta ulos ja Pimukin näytti seisovan paikallaan. Ennen kuin eläinlääkäri ehti löntystellen paikalle Pimu kerkesi survomaan Heliä vielä muutamaan kertaan etuseinää vasten. Mulla meinas pinna kärähtää ihan totaalisesti kun el.lääkäri käveli kuin sunnuntaikävelyllä olis ollut ja taisin huutaakkin että nyt sitten vähän helv.... äkkiä tänne ennen kuin joku pääsee hengestään. Eläinlääkäri halusi että Pimu otetaan autosta ulos katokseen ja muutaman askeleen peruutuksen jälkeen Pimu syöksyi uudestaan etukaviot ylhäällä kopin etuosaan mutta saatiin loppujen lopuksi ulos. Kun Pimu oli sopivasti möttöksissä vietiin takas autoon ja päästiin kotimatkalle. Heli oli lievässä shokissa ja Marika lähti viemään Heliä terveyskeskukseen kun minä ja Miia vietiin tärisevä hevonen kotiin. Pimu tärisi vielä kotonakin karsinassa ja muutamia naarmuja tuli lisää tästäkin reissusta.. Helillä ei onneksi ollut mitään murtunut mutta komea mustelma on olkapäähän tulossa eikä oikein käsi nouse ylös. Saa unohtaa hevosten liikuttamisen hetkeksi... Onneksi oli kypärä päässä vielä siinä kun lastattiin! Voipi olla että on paikat vähän hellänä huomenna... Alkaa kyllä ideat loppumaan Pimun kanssa. Kuitenkin menee autoon mielellään eikä ole koskaan hanttiin laittanut. Menomatkalla matkustaa ihan nätisti mutta kun lähdetään kotiin päin niin silloin riehutaan niin että oksat pois.. Nyt yritetään saada veriarvoja paremmiksi ja mietitään jatkoa sitten sen jälkeen.